Henri Alén osoittaa, että vaikeassakin tilanteessa tärkeintä on ryhtyä tekemään

Rakastan ruokaa. Hyviä ravintoloita, makujen harmoniaa ja annoksia, jotka on sovitettu taiten yhteen hyvän viinin kanssa. Ei tarvitse olla kikkailua, rouhea bistro on usein parempi kuin tähditetty fine dining.

Ravintoloiden koronapandemian aikainen ahdinko ei ole jäänyt noteeraamatta, ja huoli monesta suosikkiravintolasta on suuri. Ravintolayrittäjien selviytymisstrategiat ovat olleet monenlaisia, nostan hattua jokaiselle. Yksi on kuitenkin erottunut joukosta aivan käsittämättömän reippaalla tekemisen meiningillä.

Ensin muutettiin fine dining -ravintola kotiruokaa tarjoilevaksi take awayksi. Sitten annettiin ravintolan sali testilaboratorioksi, jossa voitiin tutkia, miten virukset leviävät ravintolatilassa ilmateitse. Tehtiin ilmaisia annoksia niitä eniten tarvitseville, kun ravintolat laitettiin kiinni. Viimeisimpänä muutettiin hotellihuoneet yksityisiksi ravintolasaleiksi, jossa menun voin nautiskella omassa seurueessa. Henri Alénin tahti on hengästyttävä. Vauhti ei kumminkaan ole tärkeintä, vaan se, että tartuttiin rohkeasti toimeen.

Kaikella tällä tekemisellä Alénin ravintolat keräävät valtavan mainehyödyn, joka kantaa varmasti myös koronan jälkeenkin. Avoimella ja rohkealla keskustelulla ja teoilla Alén on nyt viimeistään lunastanut näkemysjohtajan paikan kaikessa keskustelussa, joka koskee suomalaista ruokaa ja ravintolakulttuuria.

Sillä lailla sitä onnistuu: ryhtyy tekemään vaan.